tiistai 1. maaliskuuta 2016

Hajanaisia ajatuksia pelon logiikasta

Minut on Brasiliassa ryöstetty kerran kadulla ja bussissa ei koskaan. Kuitenkin pelkään ryöstöjä bussissa, mutta kadulla en juuri koskaan.

Suljetut paikat ahdistavat.


Älä kanna arvotavaraa mukana, sanotaan turisteille Riossa. Arjessa tämä ei tietenkään toimi. Sitä paitsi tullessani ryöstetyksi minulla ei ollut mukana edes laukkua, vain puhelin ja vähän rahaa farkkuhameen taskussa.

Puhelin meni, rahat jäivät - heppu kun vaati vain puhelinta. Ryöstöihin liittyen riolaisilla on myös huvittavia tarinoita esimerkiksi siitä, miten vanhahko puhelin ei kelvannut edes ryöstäjälle. Vähemmän huvittavaksi tilanne voi muuttua, jos tyyppi ei satu uskomaan, ettei laukusta löydy uudempaa. Jotkut sanovat, että varsinkin ulkomaalaisilla pitäisi aina olla taskussaan sellainen summa rahaa, että mahdollinen ryöstäjä poistuu tyytyväisenä.

Kaikkein eniten pelkään, että lautta kaatuu ja joudun veden varaan ja hörppään Guanabaran lahden vettä...


Tutuissa paikoissa sitä ajattelee olevansa enemmän turvassa. Tutun vanikuskin kyydissä en mieti sitä vania, joka edellisviikolla aseen kanssa ryöstettiin. Mutta kaikista käyttämistäni Magé - Niterói -vaneista juuri sen tutuimman kuskin auto tuli ryöstetyksi (en ollut kyydissä).

Olen vähän levoton, kun juodaan poliisikaverin kanssa kaupungintalon aukiolla olutta tai kun vanissa takanani istuu toinen tuttu poliisi virka-ase vyöllä. Helpotun, kun hän nousee kyydistä.

Pelko ei ole kovin loogista. Ainoa selkeä logiikka tuntuu olevan siinä, että tieto lisää tuskaa. Kun ymmärtää uutiset ja ympärillä olevien ihmisten puheen ja äänensävyt, kun muistaa jotkut paikan nimet sen perusteella, mitä (pahaa) niissä on vuosien varrella tapahtunut, ja kun erottaa luodin äänen ilotulitusraketeista, silloin huolestuu enemmän. Säikähdän kyllä edelleen niitä ilotulitusrakettejakin. Ja pakoputkia.

Pelkään Rion väkivaltaa enemmän täältä Suomesta käsin kuin Riossa ollessa. Täältä katsoen kaikki tapahtuu niin pienellä alueella. Ja koko ajan tuntuu tapahtuvan jotain. Vaikkei tietenkään tapahdu koko ajan eikä joka paikassa.

Täällä en osaa pelätä.

Arjessa muut tunteet kuitenkin ylittävät pelon usein. Kun on odottanut bussia riittävän pitkään, on liian väsynyt pelkäämään ryöstöä bussin sisällä. Kun on tarpeeksi vihainen siitä, että seuralainen antaa odottaa itseään, unohtaa ainakin muutamaksi hetkeksi sen, että odotuspaikka on keskustan lähes autio aukio ja kello lähenee puoltayötä.

Ja joskus käy niin, että yksi pelko syö toisen - esimerkiksi silloin kun kuski ajaa niin holtittomasti, että tulisi mieluummin ryöstetyksi kuin istuisi kyydissä.

Vieläköhän tähän kaikkeen tottuisi?


Käytännön portugalia - Português prático
Tem como você andar comigo até o Metrô? = Pystytkö saattamaan mut metrolle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti