lauantai 2. huhtikuuta 2016

Magé, brasilialaisen politiikan episentri?


Episentrumi tai episentri on maanjäristyksen keskus maan pinnalla. Varsinainen maanjäristyksen keskus on maanpinnan alapuolinen hyposentrumi, josta energia vapautuu. Episentrumi on siis suoraan hyposentrumin yläpuolella oleva maanpinnan kohta, joka värähtelee voimakkaasti. Episentrumista lähtee pinnassa leviäviä, tuhoa tuottavia pinta-aaltoja. - Wikipedia

Viime syksynä istuimme muutaman ystävän kanssa oluen äärellä Cinelândian Amarelinho-baarissa. Amarelinho liittyy parisuhteemme historiaan olennaisesti. Tapasimme vuonna 2004 Magéssa, mutta tutustuimme toisiimme paremmin vasta seuraavana vuonna, ja tutustumisen näyttämönä toimi juuri Amarelinho.  

Viiden jälkeen illalla Amarelinhon täyttävät Centron valkokaulustyöntekijät. Suurin osa tulee töiden jälkeen parille oluelle, me istuimme monena iltana sulkemisaikaan asti. Vuosien varrella olemme pohtineet elämämme suuntaviivoja juuri Amarelinhossa niin monesti, että olen joskus sanonut nimeäväni esikoislapsemme erään tarjoilijan mukaan.  

Cinelândia.
  
Tuona syyskuun iltana pohdimme kuitenkin oman tulevaisuutemme sijaan Brasilian tulevaisuutta ja vähän Suomenkin, sillä seurassamme oli toinen suomalais-brasilialainen pariskunta. Ilma ei varsinaisesti väreillyt toivosta.

Keskustelu risteili liittovaltion ja Rion osavaltion välillä. Lähes joka aiheen (ongelman) kohdalla puolisoni huomautti, miten samankaltaista politiikka on hänen kotikaupungissaan ollut aina. Eräs ystävistämme vitsaili, että Magé on brasilialaisen politiikan episentri.

Vaikka Magé ei kenties olekaan paikka, josta tuho leviää muualle (vaikka on sieltä joitain sittemmin tuomittuja edustajia valittu niin osavaltion kuin liittovaltionkin edustajistoon), monen pikkukaupungin asukkaille valtakunnanpolitiikan omituisissa kuvioissa ei ole mitään uutta.

Kaupungissa on muutama perinteikäs perhe-imperiumi, jotka ovat koonneet itselleen niin taloudellista kuin poliittista valtaa. Vaikea sanoa, missä järjestyksessä. Eräs valtasuku tunnetaan nimeään kantavista kouluista (niin yksityisistä kuin julkisista), toinen tavarataloistaan. Ei ole tavatonta, että työntekijät äänestävät henkilöä, jolta ovat saaneet työpaikan – ja tässä on usein kyse koetusta henkilökohtaisesta kiitollisuudenvelasta, ei välttämättä siitä, että arvostetaan yrittäjyyttä noin yleensä.

Toteutetulla politiikalla tai poliittisilla ohjelmilla voi olla äänestysvalinnoissa aika pieni rooli. Ei ole harvinaista, että äänestäjät odottavat vastineeksi äänestään henkilökohtaisia palveluksia, kuten työpaikkaa tyttärelle tai lääkkeitä vanhalle isälle. Kun politiikka nähdään läpikorruptoituneena, paras ehdokas on se, jolta saa edes jotakin.  

Tässä kippistellään suunnitelmille, ei poliittisten diilien kunniaksi.




Alueellisuus on tässä palvelusten ja vastapalvelusten pelissä isossa roolissa. Magén Centrossa ei välttämättä äänestetä Piabetán ehdokkaita, sillä heidän ajatellaan investoivan joka tapauksessa ennemmin Piabetáan, koska siellä on enemmän asukkaita eli potentiaalisia äänestäjiä.

Kerran alueellisuudessa oli sellainkin ulottuvuus, että Magén pormestarin puoliso oli naapurikaupunki Caxiasin pormestari. Tämän etenkin koettiin hyödyttävän juuri Piabetán aluetta, sillä Piabetá on Magén Caxiasin puoleisessa osassa. En edes ihan tarkalleen tiedä, missä Piabetá päättyy ja Caxias alkaa – pitkään luulin, että Caxiasin puolella sijaitseva Imbariê kuuluu sekin Magéen.  

Kaikki poliitikot eivät tule mainituista muutamasta perheestä, mutta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana kaikki pormestarit nykyistä lukuun ottamatta ovat olleet joko näiden perheiden jäseniä tai heihin vahvasti kytköksissä. Ei nykyinenkään täysin valtaeliitin ulkopuolinen ole, häntä tukivat monet muut paikallisen liike-elämän edustajat.

Yksi asia saa toivomaan, ettei Magé tosiaankaan ole brasilialaisen politiikan episentri. Ainakin viime vuosiin asti Magé on nimittäin pitänyt hallussaan Brasilian kärkisijaa poliittisten murhien määrässä. Carta Capital -lehden artikkelin mukaan Magén valtuuston kokouksissa on enemmän turvamiehiä kuin valtuutettuja. Siellä ei ole ollenkaan samantekevää, kuka on kenenkin vice.

Valkoisessa rakennuksessa Amarelinhon vieressä kokoontuvat Rion kaupunginvaltuutetut.




Miksi juuri Magé, olen usein kysynyt. En edelleenkään tiedä. Brasiliassa tottuu helposti ajattelemaan, että valta ja raha tuovat mukanaan turvan monilta asioilta. Ajatus siitä, että paikalliset poliitikot pelkäävät jotain sellaista - toisiaan -, josta vaikkapa minun ei tarvitse huolehtia lainkaan, saa mietteliääksi. 

Puolisoni, maailmanparantajaluonne, on joskus haaveillut kotikaupunkinsa politiikassa vaikuttamisesta, leikillään jopa pormestarin paikasta.

En tue häntä asiassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti